Utopialand - 18.11.2013

A painfull death awaits everyone of us, it's just an attidute question if you enjoy it or not.

Hymyilen, jaksan tehdä asioita, Hymyilen, poskiin sattuu. Hymyilen, ajattelen sitä kuinka elävältä ihmiseltä sahataan raajoja leipäveitsellä. Lempikohtani on joko se, kun veitsi rikkoo ihon tai se, kun se rutisee luuta vasten. Hymyilen ja juttelen mukavia ja vastaan puhelimeen ja käyn kaupassa. Ja kun katselen, mitä kaverini jakavat netissä, tekee mieleni läimiä heitä ympäri korvia ihan vaan siitä ilosta, että he ovat tekopyhiä ääliöitä, jotka ansaitsisivat erittäin brutaalin ja kivuliaan kuoleman. Tyhmyys on syntiä.

Päivi Räsänen rypistelee otsaansa sanomalehdessä ja ajattelen, että hänen jos kenen pitäisi korjata kielioppiaan. Kukaan ei voi ottaa tosissaan ministeriä, jonka sanajärjestys kusee niin huolella, ihan tosi! Tosin, kuinka kukaan voi ottaa tosissaan sellaistakaan ihmistä, jonka muisti pätkii? Tai sellaista, jonka mielestä on ihan okei vihata ihmisiä ihonvärin suhteen ja joka kuittaa kaiken vitsinä? Politiikka jos mikä on totista touhua, perustakaa sketsisarja, jos ette kykene sanomaan asioita vakavalla naamalla.

Kaipaan aikoja, jolloin sanomalehden isointa otsikkoa ei tuhlattu seksiskandaalien setvimiseen! Kaipaan aikoja, jolloin ei tarvinnut pelätä hyvinvoinnin katoamista. Saattoi olla huolissaan lähi-idästä ja kehitysmaista ja ajatella kärpästen valtaamia laihojen lasten ruumiita. Ei tarvinnut tietää sitä faktaa, että täällä joka toinen päivä yksi vanhus hirttäytyy koska on niin yksin. Ja samalla puhutaan ylikansoittumisesta. Samalla teinit kiroilevat kovaan ääneen kun ei ole rahaa röökiin tai sidukkaan. Samalla Cheek räppää naisista, merkkiautoista ja luulee olevansa James Bond. Käännän radion pois. Haluan olla kuin klassisen kaunis nainen, mustavalkoisessa elokuvassa. Sellainen dramaattinen, jolla on paljon silmämeikkiä, valkoinen Marilyn-kampaus ja strasseja ja timantteja leningissä. Haluan kantaa revolveria käsilaukussani ja kuunnella Jazzia. Haluan olla samaan aikaan paheellinen, mutta niin viattomalla tavalla, että säilyn pyhimyksenä ja symbolina vielä 50 vuotta kuolemani jälkeen. Haluan olla legenda. Menneiden aikojen legenda. Tässä ajassa jopa Curt Cobain tuntuu 1800-luvun aateliselta, älyköltä ja aristokraatilta. En halua nähdä mitä tulevaisuus tuo.